Treenimässä

Kiipan kanssa käytiin lisäkoulutuksessa kakkosille. Hollilla oli pari rataa. Toinen enempi ohjaustreeniä ilman kontakteita ja toinen sitten kontakteilla.

Valvovan silmän alla suoritettiin rata ensin taas nollalla läpi (mä en kohta usko itekkään…). Puomin kontaktille laitoin länget, koska jäin tarkotuksella taakse puomilla – toimi hyvin. Kepeille haki avokulman ihan ok ja kesti jopa mun lähelläolon hyvin! Keppien jälkeen persjättö myös hyvin. Suoralta putkelta kääntäminen on sitte hankalaa. Ekoilla kerroilla onnistui jotenkin, mutta kun väsyy, kaarrokset valuu ja suoritti sen väärän hypyn siinä matkalla. Keinulle sitten kehitettiin sitte kaikennäköstä ohjelmaa. Siivekkeitä alastulolle ym. Hyvin se tulee sen kuitenkin joka kerta loppuun asti, vaikka selvästi yrittää sitä tärähdystä välttää. Loppuun vielä ilman apuhärpäkkeitä ja nyt näytti siltä miltä pitääkin!

Omatoimiradalla treenailtiin Kiipan kanssa lähinnä päällejuoksua ja saksalaista muurilla. Saksalainen hyvin joka kerta. Päällejuoksussa tarvii kovan käskytyksen joka kerta, koska jatkaa mun liikkeen mukana ohi esteen niin helposti. Palikat pysyy kyllä hyvin!

Tänään Kiippa pääsee testailemaan liitelyä Sannan kanssa. Ohjelmassa pari starttia Lagun syyskuun kisoissa jaPM-joukkue startti.

Epistä.

Kiipan kanssa suunnattiin viimeiseen kesäkuppiin omalle hallille. Lisästartit mölleihin ja ykkösiin, virallinen sitten kakkos-kolmosiin.

Mumma

Möllirata oli ihan möllirata, käännökset putkella ja suoraan noin muuten. Kiipan kanssa posoteltiin nollana läpitte, ohjaajakin jakosi juosta. Tai enempikin viitsi ja kivaa oli!

Ykkösten radalla Kiippa esitti luokan viimeisenä, ettei agilityn tarvi missään nimessä olla vakavaa. Sinkosi lähdöstä omille teilleen, huusi ja kiljui ja jäi juoksemaan mutkaputkea edes takaisin. Uusintalähdöllä koko rata hyvin, lukuunottamatta ohjaajan aivopierua välistävedolla, jolla hyllytettiin sitten se rata viimeistää.

2-3 luokan radalla välistäveto tuotti taas harmaita hiuksia ohjaajalle. Ei mee mun päähän tämä! Kontaktilla huusin että putkeen, loikkaa hienosti yli. Ohjaaja opettelee pitämään suunsa kiinni, niin koirakin tekee hienosti. Loikkaa heti, jos päätän sille jotain sanoa. Ihan niinkuin se nyt ei olis siihen nenän edessä olevaan putkeen mennyt muuten… Huoh! Muuten rata onnistui ihan siedettävästi, koirasta huomasi että hieman oli jo tullut väsy. Paras skarppi oli jäänyt matkan varrelle ja käännökset hieman valuivat.

Missä pallo?

Illalla vielä Mumman ja Kiipan kanssa käytiin myyriä kiusaamassa. Loppu illan kaks väsynyttä terroristia makas kylki kyljessä omassa kopassa.

Tiistain treenit

Spii ❤ Giga

Ohjatuissa treeneissä treenailtiin Takujen kolmosluokan agirataa. Hieman muunneltuna, hallista johtuen. Ekalla yrityksellä vetäistiin Kiipan kanssa rata nollilla läpi, harvinaista! Uusintakerroilla sitten viilailtiin käännöksiä, etenkin muurilla käännökset tuppaa valua ja pahasti. Jonkunlaisen onnistumisen sain aikaan vekittämällä, valssilla ja niistolla vaan valuu ja valuu… Puomin alla oli putki, jonka suut molemmilla puolin ylösmenoa. Ekalla kerralla putkeen, toisella puomille. Näillä ei ongelmia. jotain me osataan ihan vahingossakin  🙂  Kepeille avokulma onnistui hyvin ja keppien jälkeen vippauksin toimii. Meitin suurin murheenkryyni onkin nykyään keinu.

Kiippa tulee hyvin ja lujaa, kontaktille asti. Ja odottaa että keinu on maassa, jolloin joka kerta hyppää keinun oikealle puolelle… Tässäpä meille treenaamista sitte. Ratavirhettähän tuosta ei tule, mutta sen verran suuri kauneusvirhe se minun silmään on, että parantaa tuo pitää.

Lauantaina suunnataan Minnan treeneihin, josko sieltä löytyis joku kikkakolmonen  😀

Talven hupeja

Mis on mun Kiippa?

Todellakin, kuka on vaihtanut mun koiran ja tuonut tilalle kiltin ja kuuntelevan Kiipan, jonka kanssa on vallan mukavaa harrastaa? Vai liekö syynä ohjaaja, joka ei enää ressaa ykkösissä oloa. Mene ja tiedä, kivaa meil on ainakin!

Käytiin Takujen kisoissa Tampesterissa, Tanjan ja Ilmin kera. Pajarin Tuomon hyppyrata ja Räsäsen Minnan agirata olivat ohjelmassa.

Hyppärille oisin kaivannut rataantutustumisaikaa vähintään puoli tuntia lisää. Jokseenkin kinkkiseltä tuo vaikutti. Tällä radalla ei kyllä varmisteltaisi mitään. Yllättävän hyvin saatiin rata sujumaan. Kepeillä otin ihan kiitettävästi sivuetäisyyttä ja aloinkin jo hätäillä lopetuksen kanssa ja Kiippahan jätti viimeisen välin tekemättä. Uus yritys samaa kaavaa noudattaen, ja nyt malttoi ohjaajakin olla rauhassa loppuun asti. Muutama kaarros pidemmän kautta ja keppien uusinta. Tulos siis 5, ja yliaikaa 6 sekunttia. Tuloksella kuitenkin toinen sija.

Giga 2008

Agilityrata ei paljoa helpommalta näyttänyt, putkia ”vääriin” päihin ja pirusti käännöksiä kovasta vauhdista. Ei siis ihan meidän vahvimpia osa-alueita  🙂  Tälläkään radalla ei paljoa varmisteluihin ollut varaa. Puoleen väliin rataa päästiin suht siistillä esityksellä. Muurilta kääntyminen meni pitkäksi (yllätys!) ja ohjaajalta loppui luotto koiraan seuraavalla päällejuoksulla. Äänitehosteet oli aika milenkiintoiset, kun koiralla oli ohjaajan vikasijoittumisesta johtuen valittavana 4 väärää estettä… Putki kuitenkin löydettiin. Tässä kohtaa muistin, että este 16 on meille se todellinen haaste. Kiippa kun vielä toisinaan tulee pimeän kulman hypyt ali. Etenkin jos lähden liikaa kiirehtimää. Kerrankin muistin odottaa, että koira hyppää ja siitä hanaa maaliin. Kontaktit on edelleen kisoissa niin paljon paremmat kuin treeneissä ja ne on vain parantuneet, kun en niitä ole ”varmistelemassa”. Maalissa kuulutus kertoi, että nollalla olimme maalissa ja aikakin jäi ihanneajan alle. Muita nollia ei radalta tullut, näin Kiipalle nollavoitto ja eka LUVA plakkariin! Jei!

Lapuva

Korkattiin Kiipan kanssa kakkosluokka Lapualla vesisateessa. Radat oli Mikkilän Sarin ja vallan mukavia kumpainenkin!

Mökkielämän iloja à la PikkuKoira

Ekan radan alku oli meidän kompastuskivi. Hyppy – pituus – A – hyppy – viereinen hyppy – putki (jonka tiesin Kiipan bongaavan jo Aalta). Tähän se sitten kaatuikin. Koiranen varasti lähdössä ja olin auttamatta myöhässä seuraaville hypyille ja G paineli suorilta putkeen. Loppu rata tsempattiin sitte ihan kympillä, en varmistellu mitään. Mutta ohjasin silti. Yhden niiston jopa niin reippasti, että Kiippa oli tulla esteestä ohi. Tämän luen ihan vaan positiiviseksi asiaksi  🙂

Taika 2008

Tokan radan rataantutustumisessa vietin koko 5 min miettien esteitä 1-3. A – koska mä en osaa valssata ja B-Kiippa ei ihan noin avokulmaa osaa. Päädyin siis vekitykseen kakkos hypylle ja takaaleikkaukseen kepeillä. Mutta mitä tekee ohjaaja kun radalle pääsee? Valssaa pirulainen! Tästä siis vitonen kepeiltä. Keppien jälkeen päätin, että toista valssia en mokaa! Kiippa irtoaa niin pätevästi sivulle keppien jälkeen, että mulla on kaikki aika maailmassa ehtiä siihen valssiin. Ja niin ehdinkin. Paitsi… Olin niin valssin lumoissa, etten muistanut koiraa, joka tyytyväisenä paineli putken väärään päähän  🙂 Loppu rata taas vallan sujuvaa ja mukavaa menoa!

Kivoja nää kakkosen radat!

VASn kisat

Kiipan kanssa suunnattiin Vaasaan sunnuntaina. Vaikka olin aamulla jo aivan valmis perumaan koko osallistumisen. Eka rata ei paljon huonommin olisi voinut mennä, kummaltakaan. Kiippa vaan juoksi ja minä en. Kiippa jatkoi matkaansa kehänauhan toiselle puolelle, joten lopetettiin sitten siihen.

Tokalle radalle jostain löytyi se tsemppi, vaikkei tämäkään mitään kauneinta agilitya ollut. Kaarratettiin ja juostiin suoraan. Molemmat radat olivat ihan kivoja ykkösen ratoja, mutta niin jösses suoraa, että heikompaa hirvittää… Tokalta radalta kuitenkin nolla tulos ja SERT!

Kiippa koiranen on nyt sitten kakkosluokkalainen!

Kiipan kanssa retkellä

 

Kirsti ja Sirpa korporaatio 2008

Miian ja Siran kera suunnattiin kesälomaretkelle Saksaan, Troisdorffiin. Jossa järjestettiin kansainvälinen Agility WorkShop. Matkaan lähdettiin jo perjantaina, pitihän Porin terassit katsastaa!

Lauantaina oli Kiipalle luvassa kolme starttia Raumalla Agipitsi-skaboissa. Saavutuksena yks keskinkertainen hylly, yks äärettömän hyvä hylly ja katastrofi hylly. Viimeisen nollan metsästys siis jatkuu edelleen  😀 Kisojen jälkeen suunnistettiin Espooseen yöpymään. Ja vaikka kuinka ukosta odoteltiin, ei sitä näkynyt. Pirulainen.

Aamulla lähdettiin ajoissa (!) ihan vaan huomataksemme, ettemme lähteneet kuitenkaan tarpeeksi ajoissa. Onneksi lähtöselvitys sujui sukkelasti ja Kiippa koiranen ehti mukaan lennolle. Piti oikein kuvakin ottaa kun Kiippaa koneeseen lastattiin, mutta yllättäin kamerakännykällä ei sitten ihan niin hyvin lasin läpi kuvatakkaan… Lento sujui mukavasti ja pahemmilta ilmakuopilta vältyttiin. Düsseldorffiin laskeuduttiin ajoissa ja Kiippa koiranenkin löytyi kentältä. Kovin oli iloinen jälleennäkemisestä, mutta aikansa äänneltyään oli jo sitä mieltä että eiköhän jatketa matkaa. Suunnistimme kohti rautatieasemaa SkyTrainilla. Rautatieasemalta matkattiin junalla Kölniin tutkimaan nähtävyyksiä (joo, olemme tulleet vanhaksi, koska lähinnä kirkkoja siellä kuvailtiin…). Saksassa oli kyllä jämerä huomata, että koiran kanssa sopii mennä mihin vain. Ei tarvi erikseen lippuja junaan, Burger Kingiinkin vaan mentiin ja hengailtiin koirien kanssa. Huisia!

Sunnuntaina illalla päästiin perille Troisdorffiin, josta meidät oli luvattu hakea kyytiin. Siellähän meitä odotettiin jo etuajassa. 15min ajelun jälkeen päästiin perille. Meille oli varattuna komia teltta, johon sitten majoituttiin. Tällä seuralla on 35 aktiivista harrastajaa ja toinen mokoma kaljan perässä tulevia talkoolaisia. Näyttää toimivan, koska alueelta löytyi 3 kv-kenttää ja kaksi pienempää. Valaistut kentät ja 6 estesettiä. Illalla meillä oli BBQ-partyt ja olikin hyvää ruokaa. Väsyneet matkaajat päättivät kuitenkin mennä nukkumaan, jotta olisivat aamulla pirteinä treenimässä. Kiipalle oli luvassa 4 tuntia harjoituksia alkaen kello yhdeksän.

Agipitsi 2010

Maanantaina alotettiin Sabinen treenillä. Rata oli aika perus, ihan ok noin alotusradaksi. Kiippa vaan juoksi ja juoksi… Kerran kokeiltiin, niin että lähetin hypylle ja lähdin samantein juoksemaan toiseen suuntaan. Kiippa eteni 10 metriä ennen kuin kääntyi samaan suuntaan mun kanssa  😀 Miten niin tiedän, että kääntyminen on meidän ongelma…

Toinen treeni oli Alenin. Ja hitsit, mutta tykkäsin! Kiippa toimi kuin unelma, ja päätin, että teen kerranki sellasia ohjauskia, joita en muuten ikinä tekis. Treenailtiin sitte päällejuoksuja ja persjättöjä. Kontaktit oli aivan super ja Kiipan sai jättää ittekseen suorittelemaan ja nätisti se ne tekikin.

Kolmas treeni oli Steffenin, jossa leijeröitiin puomia. Kepeillelähetykset puomin takaa ok, kun laitoin heti palkan keppien päähän valmiiks. Toisena treenattiin puomin takaa takaakiertoon lähettämistä, joka oli pienelle koiralle aivan liian vaikeeta. Tähän tarvi tosi paljon apuja.

Neljäs treeni oli Ian Wattsin. Tämä olikin vallan jämerä setä, jonka ajatukset koiran kontakteista pistivät miettimään asiaa ihan uudelta kantilta. Rata näytti kovinkin yksinkertaiselta, mutta sisälsi kyllä haasteen jos toisenkin. Etenkin jos sortui hiukankaan olettamaan. Väsymys alkoi painaa jo Kiippaa ja ohjaajaa, mutta ihan ok suorituksella päästiin tämäkin läpi.

Tiistaina aloitettiin Elicia Calhounin treeneillä. Jaakoteltiin ja opeteltiin eroa ”Jaakko-turnin” ja Ketscher-turnin välillä. Opittiin että Gigalla on Penhouse eyes ja se on vallan pätevä terrieri, kunhan ohjaaja yliohjaa reippaasti  🙂  Kovin oli tällä tädillä samanlainen ohjaustyyli kuin Janitalla ja Jaakolla. Ja lupasi päästää mut takaisin suomeen, koska osasin kuitenkin tehdä sen oikean ”Jaakko-turninkin” 🙂

Iltapäivällä vuorossa oli Hinkyn rata. Tällä radalla olikin sitten kaikki mahdolliset ongelmat esillä. Takaakierrot (lähtee kyllä, mut hieman ”huonosti” palajaa sieltä. Vinot hypyt, avonaiset keppikulmat, putkiin viennit. Aika katastrofitreeni noin kaikenkaikkiaan…

Agipitsi 2010

Katastrofin jälkeen siirryttiin taas Alenin radalle treenailemaan persjättöjä. Ja niitähän me sitten tehtiin! Tavallisia ja tuplasokkareita, jotka olikin aika pirun hieno keksintö! Näitä käyttöön  🙂  Huomas kyllä että ollaan tosi vähän näitä tehty, mutta koko ajan paremmin!

Keskiviikkona aloitettiin Steffenin kanssa. Tällä kertaa layeröitiin taas puomia. Hieman helpommilla harjoituksilla. Kiippa oli oikeen pätevä lapsi.

Seuraavana suunnattiin Ianin radalle, jossa teemana este-erottelua. Perskeles kun mun vaan pitää luottaa tuohon koiraan, että se tulee mihin sen käsken tulla, kun se kerran tulee. Mitä enemmän varmistelen, sitä varmemmin se menee ihan johonkin muualle kuin sinne mihin sen suunnittelen menevän. Taas keskusteltiin pitkät pätkät kontakteista ja eri tapojen opettamisesta, hyödyistä ja haitoista.

Agipitsi 2010

Viimeinen treeni tehtiin Elician kanssa. Koirassa ja ohjaajassa alkoi turnauskestävyys jo hieman heikottua.. Kunnialla kuitenkin taas jaakotettiin, niistettiin ja sokkaroitiin.

Iltajuhlissa piti maistella ”vähän” tequilaa ja mutustella ihan liikaa ruokaa. Aamulla olikin sitten pienoisia vaikeuksia ylösnousun kanssa. Kuitenkin päästiin taksilla juna-asemalle, junalla Düsseldorffiin ja sieltä lentämällä kotia.

Kaiken kaikkiaan aivan mahti reissu! Ja ensi vuonna tahdon uudelleen!!

Treeni-intoa metsästämässä…

Meillä on Kiipan kanssa ongelma… Tai siis mulla kai. Nimittäin ohjaukset. Ollaan treenailtu kovasti vaan sellasta mukavaa menoa. Seuraava este on aina ollu loogisesti siinä edessä. Ongelma näkyy etenkin kontakteilla ja kepeillä. Kiipalla siis juoksukontaktit. Ja koska mä en luota että se tulee ohjaukseen mukaan, jään mukamas varmistelemaan ja kökkimään paikalleni. Niinku tässä nyt sitte olis se ratkaisu… Huoh.

Ollaankin nyt sitten viime treeneissä otettu ihan perusohjauksia ja lyhyitä pätkiä ja paljon palkkaa. Ja näyttää toimivan! Tarvii tässä vaan palata taas namipalkkaan, että saan palkattua sen oikeesti napakoista käännöksistä ja siirtyä takasin leluun sitten kun homma taas sujuu ja halutaan niitä kierroksia lisää.

Eilen tehtiin treeneissä pätkiä MM-karsintaradoista. Alkukankeuksien jälkeen tehtiin kokoelmapätkä hienosti maaliin saakka! Vauhti ei ollut ihan parasta Kiippaa, mutta eiköhän sekin palaudu takaisin kun päästään molemmat juoneen kiinni.

Lauantaina olis seuraava kisakoitos, Agipitsi ja kolme starttia.

Vöyrin iltakisat 7.7.

Kiipan kanssa retkeiltiin Vöyrille Hilpin ja Tuurin kera. Ykkösille luvassa kaksi starttia. Eka rata vaikutti kovinkin suoraviivaiselta kentän reunalta katteltuna, mutta rataantutustumisessa se olikin sitte jotain ihan muuta. Melkein joka esteelle piti oikeesti miettiä, että kuinka kerron koiralle, että lähdemmekin tuonne emmekä tuonne… Pari ohitusta siis alkuradalle ja Alta sitten putkeen ja HYL. Kepeiltä piti kääntyä takaisin sinne mistä tultiin, eikä suinkaan siihen edessä olevaan putkeen. Itsestäni ja koirasta olen hyvin tyytyväinen, koska tämä kohta klaarattiin kunnialla! Jei!

Tokalle radalle päästiin maneesiin. Olin niin iloinen, että heti tokalle esteelle oli takaakierto eikä sitä ainaista suoraa päästä päähän… Joo. Tähän meidän matka sitte pysähtyikin. Suuri suunnitelma oli vain tylsästi kierrättää Kiippa kakkoshypyn ympäri, koska sen kaarratukset on alku radasta aikamoisia. Ja jatkaa tästä sitten takaaleikaten seuraavalle esteelle. Suunnitelma hyvä, toteutus ei. Kesken ohjauksen päätin sitten valssata ja kierrätin Kiipan koko esteen ympäri. Se kuitenkin pysähtyi ennen estettä josta tuuppasin sen takasin takaakiertoon ja matka jatkui. Keinulle (este 4!) tehtiin lentokeinu. Komiasti se koitti jarruttaa, mutta jatkoi vaan matkaa. Aattelin, että otan uudelleen vaikka Kiippa oli jo hypännyt seuraavan esteen (este 5). Kutsuin sitä ja se suikkasi kepeille (este 6). Tässä vaiheessa iski meikäläiselle black out. Tuomarikin huusi, että jatka jatka, hyvin menee. Ja tästä sitten puhtaalla radalla maaliin asti. Vasta kotimatkalla aloin miettiä, että mihin me oikeesti hyllytettiin… Lapun mukaan esteelle kaksi, koska keinulta meillä ei ole merkitty virhettä. Mutta eihän tuo hypännyt kakkos estettä väärään suuntaan, eikä rimaakaan pökännyt alas, vaikka likellä olikin… Mene ja tiedä. Nollaa siitä ei olis kuitenkaan tullu, vaikka luokkavoitto olis kyllä 10 tuloksella irronnu…

Saksaan, Saksaan!!

Gigan kanssa suunnataan heinäkuun lopussa Saksanmaalle agilityn saloja tutkimaan. Retki aloitetaan jo lauantaina Agi-Pitsi skabailulla, josta matka jatkuu Helsinkiin. Lento lähtee aamulla 7.40. Kiippa ”saa” matkustaa yksin ruumassa, Miia ja Sirpa ihastuttavat kansaa matkustamon puolella. Sormet ja varpaat ristissä, ettei pieni koiranen ota tästäkään matkustusmuodosta kovasti nokkiinsa. Jälleennäkeminen voikin sitten olla Peltoreita vaativa tapahtuma  ❤

Düsseldorffista jatkamme matkaa junalla Troisdorffiin, josta meidät on ystävällisesti luvattu noutaa. Luvassa on kolme päivää tehokasta koulutusta ja pakollista englantia. Ei millään jaksaisi odottaa!!